Subwoofer Eighteen Sound 18LW1400 -elementistä kotiteatteriin

Hifiharrastukseni on ollut ajoittaista siten, että välillä on hiljaisia "kausia", jolloin laitteet eivät uusiudu. Välillä saatan sitten innostua hankkimaan jonkun uuden laitteen tai jopa rakentamaan sellaisen itse. Toki laitteiden varsinainen käyttö eli kuuntelu ja leffojen katsominen on suht tasaista läpi vuoden. Noin vuosi sitten innostuin taas selaamaan aktiivisemmin nettifoorumeita ja katselemaan muiden tuotoksia. Alkoi syttyä kipinä uuden subwooferin rakentamiselle kotiteatteriin. Uuden rakentamiselle antoi motivaatiota myös se, että vanha XLS-10 -elementin ympärille rakennettu subbari oli jo palvellut pitkään (n. 10 vuotta) sekä siitä loppui sopivalla elokuvamateriaalilla yksinkertaisesti potku kesken.

Isot kaiutinelementit ovat nykyään suosiossa erityisesti herkkyytensä, dynamiikkansa sekä vaivattomuutensa puolesta. Esimerkiksi Audiovideo.fi-sivusto on laatinut monia rakennusohjeita herkkien PA-käyttöön tarkoitettujen elementtien ympärille. Niistä saa suht edullisesti päteviä kaiuttimia esimerkiksi kotiteatteriin. Ne ovat toimiviksi havaittuja esim. edellä mainitun sivuston kautta sekä foorumeilla ihmiset ovat tehneet niistä toimivia settejä.

Juttujen innoittamana aloinkin haaveilla juurikin 18-tuumaisesta Eighteen Soundin elementistä, koska siitä saisi helposti tehtyä järeän subbarin yksinkertaiseen, helposti rakennettavaan suljettuun koteloon. Enemmän juttuja tutkittuani harkinnassa kävi myös muiden järeiden, erityisesti kotiteatterikäyttöön tarkoitettujen elementtien, esimerkiksi Stereo Integrity HT18 tai Fi Q18 tilaaminen jenkeistä, koska ne olisivat esimerkiksi sähköisiltä parametreiltaan paljon soveltuvampia kotiteatterisubbariin käytettäväksi. SI HT18 tilaus oli jopa melko lähellä. Varmaa oli kuitenkin se, että elementin tulisi olla iso, 18-tuumainen, jotta tätä projektia lähtisin toteuttamaan. ;) Tavoitteena oli saada siis vaivatonta ja ulottuvaa bassotoistoa kotiteatteriin kohtuullisin kustannuksin sekä kohtuullisen kokoisessa kotelossa. Toisaalta vaatimustasoni suorituskyvyn suhteen ei ollut suuren suuri johtuen aiemman subbarini (XLS-10 + passiivi) kapasiteetista. Näistä kaikista syistä päätin jo ennen lopullista elementin valintaa, että koteloratkaisu tulisi olemaan suljettu.

Viime vuonna, oliko se sitten alkusyksyä, törmäsin foorumilla ilmoitukseen, jossa joku myi käytettynä Eighteen Sound 18LW1400 -elementtiä yhdessä T. amp 2400 MK-X -päätevahvistimen kanssa. Päätin ottaa yhteyttä myyjään ja kun sitten päästiin hinnastakin pian sopimukseen, niin päätin tehdä kaupat ja lähteä kokeilemaan mitä tuosta setistä saisi irti. Tämä tilaisuus sattui sopivasti, sillä meinaisin jo yhdessä vaiheessa haudata koko uuden subbarin tekemisajatuksen, koska perinteisesti suunnitelmissani alkoi karkaamaan mopo käsistä ja subbarin hinta nousemaan kohtuuttomuuksiin. :) Sain nuo uusiin osiin verrattuna todella sopivaan hintaan, mutta toisaalta laitteiden iästä ja käyttötunneista ei ollut mitään tietoa ja lisäksi päätteestä oli toinen kanava pimeänä, joten siinä mielessä niiden hinta oli ihan kohdillaan. Eli välttämättä mistään erityislöydöstä ei ollut kyse.

Varsinaista kotelon ja elementin simulointia en juurikaan tehnyt, vaan päätin lähteä netissä olevista jutuista hyväksi havaitulla noin 100 litran suljetulla kotelolla liikkeelle. Todellinen toisto kun riippuu aina viime kädessä huoneesta, eikä simuloinneilla ole juurikaan merkitystä.

Rakentaminen alkoi kotelomateriaalien hankkimisella. Aluksi ajattelin, että noh, kun sain elementin ja vahvistimen edullisesti, ja kun ne eivät mitään uusia ja priimakuntoisia olleet, niin teenpä äkkiä niille jonkinlaisen "testiboksin" tavallisesta lastulevystä tai mdf:stä. Sitten kokeilisin miten homma pelittää ja jos toimii ok, niin saa luvan kelvata sellaisenaan teatteriini. Homma karkasi kuitenkin kotelomateriaalin valintavaiheessa ja päädyin todella vahvaan ja jäykkään 24 mm koivuvaneriin (materiaalien eroista löytyy juttua esim. DVDPlazan foorumilla). Lisäksi suunnittelin sinne järeät sisäiset tuennat samasta materiaalista. Kotelon levyjen mitoittamiseen ja sisäisten tukien asemointiin käytinkin hieman enemmän aikaa. Suunnittelin kotelosta kuution, noin 54 cm ulkomitoiltaan kanttiinsa olevan boksin. Etulevy tulisi tuplavahvuisena ja sisäiset tuet rei'itettäisiin.

Seuraavaksi selostusta rakentamisesta kuvien avulla. Kotelomateriaalin (24 mm koivuvaneri) tilasin mittoihin sahattuna paikallisesta puutavaraliikkeestä. Ensin tulee kuva, sitten selostus kuvaan liittyen.

Elementin asennusaukon mitoittamista. 18-tuumainen elementti on kohtuu mukavan kokoinen kapistus. :)

Molempiin etulevyihin sahattu elementin aukko. Ulompi etulevy on siis osittain myös kotelon ja sen etulevyn jäykistämistä varten, mutta myös siksi, että elementin kaulus saadaan tuolla tavalla upotettua siististi kotelon pintaan.

 Sisäiset tuet, joissa aukot tehtynä. Aukkojen koot ja paikat kannattaa suunnitella ja mitoittaa tarkkaan ottaen huomioon muiden tukilevyjen kiinnittämisen. Kuvassa vasemmalla näkyvät pienemmät tukilevyt tuli tehtyä pistosahalla, siksi niissä on neliön malliset aukot ja noihin muihin sain sitten käyttööni porakoneeseen kiinnitettävän pyöreän terän.

 Kotelon yhden seinän kiinnityskohtien mitoitus sekä niihin poratut ruuvien reiät sekä ruuvien reikiin tehdyt senkkaukset.

Kaksi sisäistä tukilevyä kiinnitettynä. Tällaisessa tapauksessa kotelon levyjen kasausjärjestys kannattaa miettiä huolella ennen rakentamista ja kannattaa myös miettiä aina mistä suunnasta ne saa ruuvattua kiinni. Periaatteessa näitä sisäisiä tukia eivät tarvitsisi kiinnittää ruuveilla, mutta itse vedin ne ruuvilla kiinni sekä reilulla liimalla.

Ennen osien kiinnitystä kannattaa myös muistaa laittaa liimaa jokaisen sauman väliin. Tällaisessa tulee yllättävän monta toisiinsa kiinnittyvää saumaa verrattuna sisätuettomaan koteloon.

Kotelo alkaa jo hahmottua. Kaikki sisäiset tuet kiinnitettynä sekä itse kotelon kolme sivua. Kotelon etuosa, johon elementti sijoittuu jää "vapaaksi" ja kotelon takaosaan muodostuu sisäistä tuista ikäänkuin neljä lokeroa.

Käytin kotelon liitinpaneelina Speakon-liitintä, jolle kuvassa näkyvä reikä.

Tein liittimen ympärille kotelon sisäpuolelle oman pikku kotelon, joka eliminoi liitinpaneelille kohdistuvan rasituksen ja tällöin kotelo myös pysyy täysin tiiviinä, eikä sieltä vuoda mitään ulos edes liitinpaneelin kautta. Liittimen reiästä kuvan vasemmalla puolella kannattaa huomata, että vaneri repeää suht helposti, mutta tällaisilla kämmeillä nyt ei sinänsä ole merkitystä kun ne jäävät sisäpuolelle.

Suosittelen, että elementti kiinnitetään lyöntimuttereilla koteloon. Näin elementti on helppo tarvittaessa ottaa irti uudestaan ja uudestaan. Tästä näkyy myös, että tiivistin kotelon jokaisen sauman vielä erikseen liimalla sisältä päin.

Liitinpaneelia suojaava pikkukotelo kiinnitettynä. Kaiutinjohto menee pikkukotelon seinämän läpi. Johdon läpivientiin on porattu juuri täsmälleen johdon kokoinen reikä ja se on vielä tiivistetty liimalla. Kaiutinjohto tulee siis laittaa koteloon jo tässä vaiheessa. Tai tässä vaiheessa se on vielä helppo laittaa kun ei ole enempää sivuja kiinnitetty, saa sen toki sinne varmaan myöhemminkin..

Kotelo kasattuna. Tuplaetulevy on tässä vielä kiinnittämättä.

Liitinpaneelin pikkukotelo sekä sinne menevä kaiutinjohto tukilevyn reiästä katsottuna.

Ensimmäinen testisessio, jossa testasin nopeasti lähinnä sen, että elementti ja pääte ylipäänsä toimivat. Taustalla "hieman" pienempi, väistyvä XLS-10 -subbari.

Kotelo kasattuna kokonaan tuplaetulevyine päivineen. Pyöreät jämäpalikat, joiden päällä kotelo seisoo olivat vain apuna työn aikana, eli eivät tule siis kotelon jaloiksi.

Tasoitustyötä ja hiontaa. Hioin reunoihin pienehköt pyöristykset. Vaneria käytettäessä kannattaa huomoida se, että vaneria ei saa niin mittatarkaksi kuin mdf:ää. Ensinnäkin vaneri elää voimakkaammin kosteusvaihteluissa ja lisäksi tilaamani osat eivät olleet aivan millilleen mittatarkkoja sahauksiltaan. Tästä syystä jollekin sivulle jouduin kittaamaan koteloa enemmänkin.

Kotelo suihkittuna spray-maalilla mustaksi.

Speakon-liittimeen juotettiin kaiutinjohto sekä juotos varmistettiin vielä kutistesukalla.

Kotelon vaimennus alkaa. Täytin yhden "takaneljänneksen" pelkästään kivivillalla.

Muut neljännekset täytin sekä villalla, että polyesterivanulla.

Kotelon jaloiksi laitoin liimattavat kumitassut.

Elementin kaulus tiivistettiin tiivistenauhalla. Nauhan jatkokset tein viistosti.

Laitoin vielä kotelon etuosaankin polyesterivanua kuitenkin siten, ettei haittaa elementtiä. Käytin vanua suht paljon ja tiivistin sitä etenkin noihin "takalokeroihin" suht runsaasti.

Itse elementin kiinnitin mustilla M8-pulteilla. Kannattaa mitata pulttien pituuden riittävyys ottaen huomioon elementin kauluksen paksuus plus kotelon etulevyn/etulevyjen paksuus. Siis siten, että ne varmasti kiertyvät lyöntimuttereihin kiinni.

Valmis subbari paikallaan teatterissa. Kotelon viimeistely jäi nyt vähän rujoksi, mutta toisaalta pääasia että se on tumma eikä loista mitenkään erityisesti häiriten elokuvahetkiä. Joskus myöhemmin paremmalla ajalla voisi vetäistä tuon vaikka kalustemaalilla siistimmäksi...

Tässä vielä eriteltynä koko projektin kokonaiskustannukset (jos siis omia työtunteja ei lasketa):
- 24 mm koivuvaneri mittoihin sahattuna noin 110 euroa
- ruuvit, lyöntimutterit, liimat, tasoitteet, maalit sisäinen kaiutinkaapeli, Speakon-liitin yms tarvikkeet noin 50 euroa
- Speakon -kaiutinjohto päätteeltä subbarille noin 20 euroa
- Eighteen Sound 18LW1400 -elementti sekä T. amp TA2400 MK-X -päätevahvistin käytettynä 180 euroa

Subwoofer koteloineen ja tarvikkeineen yhteensä siis noin 360 euroa.

Lisäksi subilaitteistoon mukaan kuuluvana voisi laskea:
- Antimode 8033 Cinema käytettynä 130 euroa
- RCA-XLR-signaalijohto Antimodelta päätteelle noin 12 euroa

Tällöin koko "subbarilaitteiston" kokonaiskustannukset olivat pyöristettynä tasan 500 euroa. Voin sanoa, että suorituskykyyn nähden ja verrattuna kaupallisiin subbareihin, niin on kyllä hintansa väärti! Teen myöhemmin uuden tarkemman kirjoituksen kuuntelukokemuksista.